thoulne

Kirjanystävän paratiisit vähenivät taas yhdellä

  • Kun Helsingissä ja koko maassa vähenevät antikvariaatit, kirjojen ystävät joutuvat kulkemaan pitempiä matkoja löytääkseen haluamansa.
    Kun Helsingissä ja koko maassa vähenevät antikvariaatit, kirjojen ystävät joutuvat kulkemaan pitempiä matkoja löytääkseen haluamansa.

 

On aina haikeaa kirjafriikille ja intohimoiselle lukijalle sanoa hyvästit lempiantikvariaatilleen, joita viime vuosina on ympäri Suomea lopetettu useita ja Helsingissäkin kolmen viime vuoden aikana toistakymmentä. Veli-Pekka Leppäsen artikkeli ”Kauppias sanoi kirjan ystäville näkemiin” kertoo helsinkiläisessä tabloidissa Helsingin Sanomissa hakaniemeläisen antikvariaatin Interfennican toiminnan lopettamisesta.

Kivijalkaliikkeet ovat monipuolisen kaupunki- ja ostoskulttuurin sydän

Ilokseni olen ollut havaitsevinani, että kivijalkaliikkeitä perustetaan Helsingin kantakaupunkiin ja sen lähialueelle ehkä enemmän kuin pitkiin aikoihin, mutta mitään tilastoa en ole tutkinut onko tuntuma paikkansapitävä. Kivijalkaliikkeellä on sielu, sydän ja kasvot, jotka liikettään hoitava yrittäjä sille antaa. Erikoisliikkeitä ja pieniä kahviloita on syntynyt runsaasti kolmen viime vuoden aikana. Kuinka moni on lopettanut samana aikana, jää arvailun varaan.

Kivijalkaliikkeiden perustamistrendille vastakkainen on 2000-luvulla uusien suurten kauppakeskusten suunnittelu ja rakentaminen sekä lähelle että kaupungin keskeisen ostosalueen ulkopuolelle. Aikaisemmin isojen mega- ja gigamarkettien avaaminen vei asiakkaita pieniltä liikkeiltä, mutta nykyisin tuo kehitys näyttää muuttuneen päinvastaiseksi, sillä jokaisella suuntauksella on vastasuuntauksensa, ja isojen ja persoonattomien hypermarkettien ja kauppakeskusten sijaan yhä useampi haluaa asioida palvelevassa pienessä kadunvarsiliikkeessä lähellä asuinpaikkaansa ja päivittäisiä kulkureittejään.

Antikvariaattikauppias, vai pitäisikö sanoa entinen antikvariaattikauppias Anne Huurto, joka lopetti Hakaniemen torin vierellä sijainneen, pitkään toimineen antikvariaattinsa huhtikuussa 2016, mainitsee kaksi keskeistä syytä päätökseensä lopettaa oma kirjanystäviä palvellut kivijalkaliikkeensä. Ensimmäinen syy on, että liikkeen sijaintipaikalla hyvä kirja ei käynyt riittävän hyvin kaupaksi eli osoittautui haasteelliseksi, kuten hän asian ilmaisi.

Toinen syy liittyy ensimmäiseen ja on hänen mukaansa ihmisten ostosreittien muuttuminen aikojen muuttuessa. Tähän Anne Huurto mainitsee yhden, arviolta suurimman syyn, joka oli Sokoksen tavaratalon toiminnan loppuminen torin vastakkaisella laidalla: Hakaniemen torilla ei enää liikkunut yhtä paljon ihmisiä. Kun Hakaniemen Sokos vielä keräsi torin tuntumaan ostosasiakkaita alueilta Hakaniemi – Kallio – Sörnäinen – Kruununhaka ja itäisemmistä kaupunginosista metron ansiosta, heitä riitti myös Interfennicaan, Huurron antikvariaattiin Helsingin Viherniemenkadulla.

Se, että ostosreitit ja niiden muutokset vaikuttavat kivijalkakauppojen asiakasmääriin, on selvää. Parhaiten menestyvät antikvariaateista ne, jotka sijaitsevat mahdollisimman monen ihmisen kulkureittien varrella.

Asiakasmäärän ja kirjojen oston vähenemisen huomasi jopa omassa kirjakaupassani, Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisessa Sofiankatu 8:ssa, jonka naapuritalossa Sofiankatu 4:ssä lopetti toimintansa kolme erittäin suosittua käyntikohdetta. Helsingin Kaupunginmuseo Kuva-arkistoineen, museon myymälä ja Kino Engel päättivät toimintansa rakennuksen peruskorjauksen alkaessa keväällä 2016. Entistä harvemman ihmisen kulku vie Sofiankadulle, jonka lähes katkaisee keskeltä Sofiankatu 4:n peruskorjaustyömaan parakki, nosturi, roskalava ja muu varustus. Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisen myynti ja asiakasmäärä Sofiankatu 8:ssa lähellä Aleksanterinkadun kulmaa putosi suunnilleen kolmanneksen, mikä on tuntuva vähennys.

On jotenkin kuvaavaa tämän päivän sisällöntuottamiselle sanomalehdissä, että antikvariaatin kuolemasta kyllä kerrotaan isossa koko sivun artikkelissa, mutta kun perustin kolmen muun osakkaan kanssa uuden antikvariaattiyhtiön edesmenneen fil. maist. Seppo Hiltusen antikvariaatin entiseen tilaan, yksikään media ei tiettävästi noteerannut sitä, vaikka tiedote omistajanvaihdoksesta ja toiminnan jatkumisesta entisessä paikassa lähti kaikille valtamedioille, suurille ja pienille sanomalehdille ja paikallislehdille.

Niinpä liikkeeseen tulee lähes päivittäin ihmisiä ihmetellen suunnilleen näillä sanoilla ”ai tämä jatkuu vielä, minä luulin että toiminta päättyi kun luin lehdestä että Seppo Hiltunen kuoli”.

Edeltäjäni Seppo Hiltusen, pitkään antikvariaattityötä tehneen alan uranuurtajan kuolema oli noteerattu lehdissä pikku-uutisella ja mm. Helsingin Sanomien nekrologilla, jonka kaksi hänen kollegaansa yhdessä kirjoittivat. Koska hän oli tunnettu henkilö, hänestä kertovat lehtijutut huomattiin. Uusi yrittäjä samassa paikassa ei saa minkäänlaista mediahuomiota osakseen. Tietoa toiminnan jatkumisesta ei katsottu uutisoinnin arvoiseksi, vaikka sillä olisi ollut merkitystä edeltäjäni jokaiselle kanta-asiakkaalle, joita oli kertynyt myös hänen aikaisemmista antikvariaateistaan eri puolilta Helsinkiä vuodesta 1973 alkaen.

Jotta meidän neljän kaveruksen antikvariaatti pysyisi hengissä, toivomme että Torikorttelit markkinoisi Kauppatorin ja Senaatintorin välistä liikekeskittymäänsä näkyvästi. Markkinointiin pitäisi todella paneutua ja siihen olisi uhrattava kaupungin budjettivaroja. Muuten elävöitetyt korttelit tulevat menettämään yhden liikkeen toisensa jälkeen ja tilalle tulee vain ravintoloita ja kahviloita, joista alkaa olla ylitarjontaa. Viimeisin ravintola Torikortteleihin on kesällä avattava Roster Kauppatorin laidalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiva kun tuo antikvariaatti sai jatkon. Olen siellä silloin tällöin Hiltusen aikaan poikennut. Viimeisin ostos oli Dostojevskin Karamazovin veljekset, kolmiosainen kirjasarja. En viimeaikoina ole tarvinnut antikvariaattia, kun anopin kirjajäämistö on ollut upea, käsittämättömän hieno. Siitä varmasti osa lähtee antikvariaatiin. Kaikkea ei voi pelastaa, mutta Knut Hamsunit, Joenpellot ja monet muut kirja on tallennettu vastaisen varalla. Pöydälläni odotta Aksel Gallen Kallelan elämäkerta, kaksiosainen kirjasarja. Siinä on sellaista, johon on pakko perehtyä. Aksel Gallen Kallela asui Malmillakin ja Tyrväällä Jaatsissa, joka oli alunperin äitini isän eli isoisäni isän suvun omistuksessa pitkään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

" Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisessa Sofiankatu 8:ssa, jonka naapuritalossa Sofiankatu 4:ssä lopetti toimintansa kolme erittäin suosittua käyntikohdetta. Helsingin Kaupunginmuseo Kuva-arkistoineen, museon myymälä ja Kino Engel päättivät toimintansa rakennuksen peruskorjauksen alkaessa keväällä 2016".

Miten olenkin unohtanut kokonaan sen, että Seppo Hiltusen kuoleman jälkeen hänen perustamansa antikvariaatti tietysti jatkaa edelleen?

Viimeksi kävin siellä muutamamia vuosia sitten. Luullakseni puhuin juuri sinun kanssasi kaupan jatkosta (kerroit Sepon olevan myymässä liikettään)ja valittelin yhden haaveeni toteutumatta jättämistä, kun ikä tuli vastaan. Harkitsin vielä jälkikäteenkin, että olenko tosiaankin liian vanha ostamaan Sepon liikkeen ja mahdollisesti käyttämään sinun asiantuntemustasi, kuten vähän siihen malliin puhuttiin. Ikä ei tietysti ole mihinkään este, mutta selvä rajotin:)

Rakastan kirjoja ja divareita, josta osasyyllinen lienee kuulumiseni jo 90-luvun alusta Bibliofiiliseen seuraan. Siinä mielessä en ole aito bibliofiili, koska en kerää mitenkään ensipainoksia, enkä myöskään yhtä kirjailijaa ja aihepiiriä. Olen ahne vähän kaikelle:)

Nykyään on tullut teidän kilpailijoiksenne nämä erilaiset kierrätyskeskukset ja myöskin kirpputorit. Ne tietysti vaativat myös enemmän työtä ja penkomista, kun eritasoisia kirjoja on sekaisin hyllyissä. Varsinainen aarre, eli antikvariaatin asiantunteva pitäjä puuttuu ja se on aina sääli.

Muistan vieläkin hyvin, kuinka kävin joka sunnuntai Hietaniemen kirpputorilla ja silloin vielä siellä teki hyvin löytöjä, kun kuolinpesistä tuotiin suoraan upeita kirjoja myytäväksi. Nykyään ihmiset taitavat olla sen verran laiskistuneet, että vievät perintökirjansa suoraan kierrätyskeskuksiin, oletan?

Kalevi Kuitunen oli aina yksi vieressäni "penkoja" ja suvereeni asiantuntija, joka tarkkaan tiesi mitä haki ja mitä niistä kannattaa maksaa. Hän kävi siellä aina uskollisesti samaan aikaan kuin minäkin. Hänhän kirjoitti samalla upeaa "Antikvaarisen kirjallisuuden käsikirjaa"(julkaistu 1999), joka on edelleen meidän monen raamattu. Onhan käsikirjassa yli 6400 kohdetta, myöskin on runsaasti Ruotsin arvokirjallisuutta, joista on nykyään vaikea muualta tietoa saada.

Toivon mukaan tämä sinun blogisi herättää hesalaiset käymään Sofiankadulla nyt ahkerasti, sillä olisi suuri vahinko, jos koko ala pääsisi liiaksi näivettymään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Täytyipä oikein tarkastaa koska arvostettu antikvaarin pitäjä Seppo Hiltunen oikein kuolikaan. Kesällä 2015, ja keväällä hän vietti 75-vuotis päiviään.

Itse muistan hänet hyvin aina ystävällisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä, jolla oli aina aikaa keskustella asiakkaiden kanssa kirjoista.

Elävästi muistan myöskin ne isot kirjapinot kadun varrella, jotta tyhmempikin tajuaisi, että lähellä on kirjojen aarre-aitta. Onkohan se kiva tapa vielä olemassa?

Antikvaarisen kirjakaupan omistajan yksi parhaita puolia onkin laajan yleissivistyksen lisäksi tietää "kaikki" vanhoista kirjoista, ja jos ei tiedä, niin on valmis hakemaan tiedon vaikka kiven alta...

Terho Nikulainen

Kirjoja on tarjolla lisääntyviä määriä ja niitä viedään yhä enemmän suoraan kaatopaikalle ja roskikseen. Antikvariaatit voivat pelastaa hyvin pienen osan ja antikvariaattien vähentyessä "pelastettujen" kirjojen määrä pienenee jatkuvasti.

Samanaikaisesti kuin käytettyjen kirjojen tarjonta lisääntyy, kirjojen kysyntä antikvariaateista ja uusien kirjojen kaupoista vähenee, mikä vaikuttaa suoraan kumpienkin talouteen. Samalla pienenevät myös antikvariaattien mahdollisuudet pelastaa hävittämiseltä parhaat teokset.

Tähän tilanteeseen ei ole ratkaisuja olemassa. Antikvariaattiyrittäjät toimivat rakkaudesta kirjoihin ja kirjallisuuteen, mutta jos kirjojen kysyntä vähenee liikaa, parhaatkin kirjanystävän paratiisit joutuvat ahtaalle.

Meidän antikvariaattimme pitää liikkeen edessä myyntipöytää edelleen, kuten edeltäjämmekin piti, mutta edes se ei aina pysäytä ajatuksissaan kulkevaa ohikulkijaa tajuamaan, että pöydän kohdalla on antikvariaatin sisäänkäynti. Markkinointia tarvitaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niinpä ja se on todella sääli. Muistan kuinka 80-luvun lopulla oli Topeliuksenkadun kuolinpesien huutokauppoja, joissa oli aina paljon kirjoja ja siellä olikin joka keskiviikko melkein kaikki Helsingin arvostetut antikvariaattiyrittäjät paikalla. Hagelstamista - Hiltuseen...

Silloin elettiinkin varsinaista kirjojen juhlaa! Vieläkin haaveilen siitä ajasta, kun Porvoosta kotoisin olevan äidinkielenopettajan kolme rekallista pelkästään kirjoja myytiin siellä kuukausitolkulla. Aino Varpulan kirjoja liikkuu varmaan vieläkin divareissa, sillä hänen kuolinpesänsä käsitti kaikki bibliofiilien halutuimmat kirjat filosofiasta historiaan.

Vammalan kirjapäivät ovat myös kutistuneet siitä, mitä ne aikanaan olivat. Pelkäänkin, että ala yleensäkin kutistuu ja se olisi suuri vahinko tuleville sukupolville. Onneksi Bibliofiilien Seura vielä pitää yllä lehteään ja omia huutokauppojaan, jotta harvinaisempien kirjojen ostajat ja myyjät voivat myös siellä kohdata toisensa.

Teidän pitäisi ehkä lyödä rumpuja vähän enemmän jo Sepon muistonkin kunniaksi.

Haloo myös teille arvoisat toimittajat! Kirjoittakaa vanhojen kirjojen keräilystä ja myöskin hienoista EX Libriksistä, joita ennen niin yleisesti käytettiin arvokirjoissa.

Terho Nikulainen

Antikvariaattien paras kulta-aika kesti näkemykseni mukaan suunnilleen 1970-luvun puolivälistä 30 vuotta eteenpäin, vuoteen 2005, jolloin Seppo Hiltunen myi silloisen Sofiankadun antikvariaattinsa uusille yrittäjille, jotka joutuivat lähtemään Sofiankatu 8:n tiloista muutamaa vuotta myöhemmin, kun Torikortteli-projekti käynnistyi Sunnin ja Kiseleffin talojen peruskorjauksella vuosina 2009 - 2011.

Seppo Hiltunen kertoi, että 2000-luvun alussa hänen liikkeensä päivämyynti oli normipäivänä 3 - 4 -kertainen verrattuna "Hiltunen II":en päivämyynteihin 2011 - 2015. Vanha konkari perusti Sunnin talossa tyhjilleen jääneeseen entisen antikvariaattinsa tiloihin jälleen antikvariaatin.

Työskentelin Hiltusen myymälänhoitajana liikkeessä 2013 - 2014 kahden vuoden ajan illat ja viikonloput ja nostin työpanoksellani Hiltusen myötävaikutuksella liikkeen myynnin siihenastiseen huippuunsa vuoden 2014 aikana.

Yksi keskeinen ja arvostettu antikvariaattiyrittäjä Anssi Arohonka (nykyinen Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päiven huutokauppameklari) perusti ensimmäisen liikkeensä silloiseen kotitalooni Töölössä osoitteeseen Cygnaeuksenkatu 12 Kansallismuseon lähinaapuriin vuonna 1979. Silloin ala oli nosteessa ja antikvariaattien perustaminen kannatti.

Alan murroksesta on puhuttu pitkään. Oheisesta osoitteesta löytyy Kauppalehden artikkeli aiheesta vuodelta 2010. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/antikvariaatit-m...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos linkistä. Olet varmaankin aika oikeassa tuosta kulta-ajasta, sillä minä varsinaisesti aloitin 70-80 luvun taitteessa ja aina oli divareissa paljon väkeä ja kirjoista puhuttiin yleisesti kunnioittavaan sävyyn...ei ollut tosi-tv:tä...eikä muutakaan hömppää.

Kaarle Ervastin muistan myös hyvin, sillä tuntui usein siltä, että mitä Ervastilla ei ollut, niin sitä ei ihminen edes tarvitse:)

Anssi Arohonkaa muistan myös erittäin hyvällä, sillä hän otti hoitaakseen minun kirjojani Vammalan huutokauppaan vuonna 2006.
Muistan vieläkin vähän haikeana, kun maltoin luopua akateemikko Kilpeläisen huutokaupasta huutamani, Axel O.Heikelin,"Die Stickmuster der Tscheremissen", vuodelta 1910. Siinä oli upea kuvitus. (Silloinen luettelohinta vuodelta 1988, oli jopa 1000 mk)

Se kerta olikin ainoa, kun maltoin yleensä mistään kirjasta luopua ja muistaakseni niitä silloin lähtikin Vammalaan lähes kymmenkunta.

Kirjojen taika on lähes maaginen ja rakastan jopa kirjojen vanhaa tuoksuakin ja eräänlainen kirjahulluus on iskenyt myös tyttäreeni ja taas edelleen hänen tytöilleen. Se on hieno juttu. Ja voin olla rauhallisella mielellä, ettei kirjojani minun jälkeeni viedä rekalla huutokauppaan, ei ainakaan vanhimpia ja niitä joissa on kauniit ex librikset:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Piti vielä sanoman, että teidän kaikkien antikvaarisen kirjakauppojen omistajien kannattaisi myös enemmän olla esillä sosiaalisessa mediassa - kuten juuri täällä Vapaavuorossakin. Enemmän kirjoituksia ja juttuja vaikka myymistänne arvokirjoista ym.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tammisaaren torilla myydään myös vanhoja kirjoja, osa antikvariaattiinkin sopivia. Myyjältä kuulin, että esimerkiksi taidekirjat eivät enää tee kauppansa kuten ennen. Torilla ehkä ostetaan kevyttä kesälukemista. On hiukan eri brändi, mutta kyllä nekin kirjavalikoimat aina tsekkaan ja olen löytänyt luettavaa sieltäkin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #13

Kirjojen torimyynti on nykyään jo laadullisesti aika heikkoa, kun suurin osa kirjoista on kevyttä kertakäyttöjuttua, joita kukaan tuskin enää säästää. Onneksi 40-50-lukujen rakkausromaaneja ei enää näy, kuten oli joskus vuosia aikaisemmin. Nyt pinnalla näyttääkin olevan keittokirjat, joita kohta ei enää kukaan halua ostaa, kun niitä julkaistaan pilvin pimein joka vuosi. Pääasia näyttää olevan koreat kuvat, mutta rajansa kaikella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Torimyyjät varmasti myös tuntevat alueen asiakaskuntaa ja siten valitsevat kullekin alueelle sopivia teoksia myyntiin. Minusta Tammisaaressa on ollut kiinnostava ja melkoisen hyvä valikoima ja kysyttäessä jotain teosta, sen on voinut saada seuraavalla kerralla. Kuolinpesistä todella lähtee hyviä teoksia myyntiin. Myyntiin kirjoja tuottaa myös se että kirjahyllyjä karsitaan kodeissa, kun netissä alkaa olla materiaalia, moni näyttää uskovan, että sieltä saa kaiken. Ei pidä paikkaansa, vaikka Amazon on erinomainen.

Saan lähes päivittäin ikiaikaisista digitoiduista kirjoista tietoja. Kiinnostavia vaikka kuinka paljon, mutta valikoiden olen niitä ottanut kun on tarjottu luettavaksi.
Free Book of The Day
The Free Book of the Day is available to read online or download in its entirety for 24 hours only.

Terho Nikulainen Vastaus kommenttiin #15

Naapurustossamme sijaitsevassa Kansalliskirjastossa osa aineistosta on digitoimatonta. Tekstien ja painotuotteiden digitointi vie aikaa ja oikeudenhaltijat voivat olla haluttomia antamaan oikeudet.

Kanta-asiakkaissamme on henkilöitä, jotka käyttävät Kansalliskirjaston mikrofilmiaineistoa, mikä on kirjaston käyttäjälle työlästä. Esim. tutkijat joutuvat jonottamaan tulostimilla saadakseen haluamansa dokumentit käyttöönsä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tampereellakin ovat antikvaarit käyneet vähiin. Nuoruudesani antikvaareja löytyi joka puolelta. Suurin menetys oli, kun Komisario Palmun omistaja jäi eläkkeelle. Työlle ei löytynyt osaavaa jatkajaa, ja osa kaupunkimme kulttuuritarjontaa pääsi kuolemaan:(

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Antikvaariset kirjakaupat pitävät kirjallisuutta hengissä. Uusien kirjojen kaupoissa kirjojen elinkaari on melkein yhtä lyhyt kuin kukkakauppojen leikkokukkien. Menestystä liikkeellenne.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Niin se vaan on että ajat senkun muuttuvat. Luulen että kirjojen kulutusta pitävät vielä pystyssä ne samat ikäluokat jotka paperisia sanoma- ja aikakauslehtiäkin. Messukeskuksen vuotuisten kirjamessujenkin kävijöistä näkee, että keski-ikä on aika korkea.

Sähköpostien, somen ja nettisisältöjen takia lukeminen ei vähene, mutta pitkäjännitteisyyttä vaativia kirjoja luetaan varmaan koko ajan vähemmän. Toivottaasti tämä lyhytjännittyiseen kannustava kulttuuri (kaikki sisällöt pitää saada nopeasti ja helposti) tulee joskus tiensä päähän ja tietty rekyyli entiseen suuntaan.

Terho Nikulainen

Sosiaalinen media varmaankin nosti Hiltusen liikkeen tulosta. Perustin ja ylläpidin sivustoja niissä kesästä 2013 alkaen. Näkyvyys netissä on nykyisin välttämätön. Tällä hetkellä liikkeelläni on Facebook-, twitter- ja WordPress-sivustot sekä myyntisivusto Holvi-palvelussa.

Vanhat ja arvokkaat kirjat eivät ole kovin kysyttyjä. Ostajia niille on yhä vähemmän, mutta sitten kun jokin arvokirja ja ostaja kohtaavat, sekä myyjä että ostaja ovat iloisia.

Hyvää kirjallisuutta tehdään edelleen. Vanhat hyvät teokset pitävät pintansa arvonsa säilyttäen, mutta on ilo lukea myös 2000-luvulla kirjoitettuja romaaneja ja uutta runoutta.

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

#2

Kaija Kelhu, jos olet vielä kiinnostunut antikvariaateista, niin tässä tiedoksi, että olen kiinnostunut perustamaan sellaisen, kun Sofiankadun myymäläni oli pakko lopettaa.

Tässä linkki antikvariaattini sivustolle, kopioi selaimesi osoiteriville:

https://senaatintori.wordpress.com/

Kirjoitan silloin tällöin jostakin kirjasta jotakin sivustolle.