thoulne

Suuren maaltamuuton alku 1960-luvulla ja takaisinmuutto etätyöläisenä

 

Monella tavalla hyvin mielenkiintoinen 1960-luku toi minut vanhempieni perheen mukana maaseudun idyllistä Helsingin levottomaan keskustaan. Perussyy koko perheen muuttoon oli isäni mukaan lainsäädäntö: 1950-luvun väliaikaisen liikevaihtoveron muuttuminen pysyväksi vaikutti hänen yrityksensä kannattavuuden laskuun alle kipurajan. Sama ”väliaikainen” vero lienee ajanut monta muutakin yrittäjää ja näiden työntekijää työnhakuun kaupunkeihin, mikä ehkä osaltaan selittää suuren maaltamuuton ensi vaiheen 1960-luvulla?

Ympäristön muutos maaseutuidyllistä kovaksi kaupunkitodellisuudeksi keskustan savuineen oli aika suuri sokki itselleni.

Nykyisin muuttosuunta on ehkä kääntymässä päinvastaiseksi. Etätyön mahdollisuus kehittyneiden tietoverkkojen avulla saa yhä useamman toteuttamaan ehkä vuosia itäneen haaveen paluusta vanhempien ja isovanhempien juurille. Siellä ei odota enää sama rauha kuin 50 vuotta sitten, vaan kaupungistunut elämäntapa ja maaseutua halkovat liikenneväylät ja niiden aiheuttama melu. Hiljaista luontoa tavoittelevat joutuvat hakeutumaan Lappiin saakka, mutta siedettävät olosuhteet löytää jopa muutaman kymmenen kilometrin päästä isoista keskuksista.

Minulle perheineni riittää, että saan asua eräässä 1950-luvun lähiöistä, jotka rakennettiin silloin kun talot eivät vielä olleet elementtirakenteisia. Kaavoitusstandardeina olivat asuinalueen väljyys, läpikulkuliikenteen puuttuminen, luonnonmukainen ympäristö ja lähipalvelut. Tällä hetkellä aitoja lähiökokonaisuuksia 1950- ja 1960-luvuilta on alettu säästää suojelupäätöksin täydennysrakentamiselta ja alkuperäisten rakennusten purkamiselta. Lähipalveluita ei kuitenkaan saada takaisin, mutta julkisen liikenteen verkosto ja autoistuminen auttavat asiaa.

Muuttovirta kasvukeskuksiin aikaansaa edelleen henkistä pahoinvointia ja juurettomuuden tunnetta, mitä sosiaalinen media auttaa jonkin verran torjumaan, muuttuipa asuinpaikka sitten maalta kaupunkiin tai kaupungista maaseudulle.

Perheeni muutto Helsinkiin tapahtui siten, että isä haki ensimmäiseksi työpaikan itselleen ja uuden uran käynnistyttyä hankki meille perheasunnon, johon muut pääsimme neljä vuotta isän kaupunkilaistumisen jälkeen. Muuttopäivä oli sunnuntai 30.8.  Suurimman tilan muuttoa varten tilatusta paikallisen kuorma-autoyrittäjän auton lavasta veivät kotini kirjahyllyt ja isot puiset kirjalaatikot. Äitini oli kirjallisuusentusiasti ja luki paljon aina kun oli mahdollista. Kumpikin isosiskoni perivät tämän taipumuksen jo lapsina. Minä liityin kirjallisuusfriikkien armoitettuun kaartiin vuosia myöhemmin äidinkielen opettajani innostamana 16-vuotiaana – luettuani lapsena 8 – 10 -vuotiaana  perheen hyllyistä äitini Tarzanit, Jack Londonit, Edgar Rice Burroughsin scifit, joita meillä kutsuttiin Mars-kirjoiksi, Jules Vernen scifit ja jännittävät seikkailut maailman merillä ja mantereilla, Edgar Wallacen dekkarit samoin kuin Agatha Christiet.

Näin lopuksi voin todeta omasta kokemuksesta, että kirjallisuuden lukeminen auttaa kaikenlaisissa elämänmuutoksissa. Kun fiktio vie, asiat menevät päässä järjestykseen ja meditaation tavoin palauttaa tasapainon, olivatpa ulkoiset olosuhteet sitten tavallista haastavammat tai vain koulu tai työpaine stressaavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset